Analyysi Suomen talouden nykytilasta

Analyysi Suomen talouden nykytilasta

Tämä Suomen ahdas taloudellinen tilanne ei ole tullut sattumalta eikä nopeasti, vaan tilanne on kuin paise, joka ennen sen tuloa araksi on muhinut ja kypsynyt. Nyt tilanne on sellainen, että se vaatii uuteen hallitusohjelmaan vahvoja konkreettisia toimenpiteitä. Onneksi lähes kaikki eduskunnassa edustetut puolueet ovat tämän ymmärtäneet.

Miksi kestää niin kauan ennen kuin havahdutaan?

Ihminen ei usko ellei hän kuule asiasta toistuvasti ja riittävän arvovaltaiselta taholta. Täytyy syntyä kriisitietoisuutta. Uskon, että näissä vaaleissa toteutuu, että julkinen sektori ja sitä myöten koko yhteiskunta on tiedostanut, että taloudellinen tilanne ei ole parannettavissa odottamalla uutta nousua. Tämä oli yleinen näkemys jopa eräillä talousasiantuntijoilla vielä muutama vuosi sitten. Jo aikaisemmin oli myyty valtion omaisuutta.

Lyhyt kertaus.

Kataisen hallituskauden alkaessa kävi selväksi, että Suomella oli kestävyysvaje. Se tarkoitti, että entisenkaltaisia valtion budjetteja ei voitu laatia, koska omar varat eivät siihen riittäisi. Jo aikaisemmin oli myyty valtion omaisuutta aivan riittävästi.  Kun hallitus heikkouttaan ei halunnut ilmoittaa tästä selvästi äänestäjille, päätettiin elvyttää. Se tarkoitti aika masssiivista velanottoa. Suomen valtionvelka alkoi kasvaa nopeasti ja noin 15 prosenttia budjetista ryhdyttiin rahoittamaan velalla. Puhuttiin elvytyksestä. Sana siirrettiin aika nopeasti epämieluisten ilmausten roskalaatikkoon, kun havaittiin, ettei sillä saavutettu mitään muuta kuin jonkunlainen budjettitasapaino. Velkarahalla ei kuitenkaan ja viisaasti kyllä katettu koko vajetta, vaan sen lisäksi ryhdyttiin leikkaamaan valtion lähinnä niitä menoja, joita ei lainsäädännöllä ollut suojattu leikkauksilta. Näin on eletty tähän päivään saakka.

Oliko elvytys pahasta?

Yksinkertaisesti sanottuna: OLI, sillä tavalla kuin se tehtiin. Olisin kannattanut tuossa tilanteessa elvytystä, jos se olisi suunnattu valtion aitojen tulojen kasvattamiseen, eli tuotannon tukemiseen, mutta se oli luonteeltaan puhtaasti syömävelkaa, joka suunnattiin, jotta kansakunta saattoi haaskata kuten aikaisemmin. Useita vuosia jatkettiin kuvittelemalla, että nirhaisemalla säästöjä sieltä täältä, voiddan selvitä. Näin ei käynyt. Viivuttelemällä aiheutettiin vain tilanteen kärjistäminen ja velkataakan kasvua, t.s. haaskattiin ja laskut siirrettiin tulevaisuuteen. Se tulevaisuus on nyt.

Verojen ja maksujen nostamista en pidä aitoina tuloina. Se on yksityisen pääoman, lähinnä aina veronmaksajien varojen, siirtämistä valtion ja kuntien kassaan. Valtio ja kunnat kykenevät tuottamaan yhteiskuntajärjestelmässämme aitoja tuloja paljon tehottomammin kuin yksityiset toimijat. Ne vain siirtävät verotulonsa eteenpäin niin, ettei siitä kerry esim. teollisuuden tuottamien tulosten kaltaista uutta pääomaa . Sillä en tarkoita etteivätkö esim. sosiaali- ja teveyspalvelujen tuottamiseen budjetoidut varat ole jossain laajuudessa välttämättömiä, mutta ei niin, että veroilla ryhdytään kustantamaan yhä suurempien ja suurempien kansalaisryhmien jokapäiväistä elämää. Me tiiedämme, että ilmainen raha maistuu meille jokaiselle. Tämä ihmisten elättäminen verotuloilla on johtanut siihen umpikujaan jossa olemme.

Mitä uuden hallituksen on pakko tehdä?

Säästöt eli menoleikkaukset ovat kohdistuneet varsin väärin lähinnä niihin menoihin, joita ei lainsäädännöllä ole suojattu. Esimerkiksi käy vanhuspalvelu. Kun ei ole säädetty miten, missä ja millä resursseilla vanhukset tulee hoitaa, on nähty mahdolliseksi monin tavoin säästösyistä heikentää vanhuspalveluja. Tämänhetkinen tilanne on, että vanhuspalvelujen osalta voidaan puhua kriisistä. Esimerkiksi Alzheimer-potilaita hoidetaan kotihoidossa parin-kolmen kotikäynnein viikossa, vaikka he jo elävät täysin toisten ihmisten avun varassa eivätkä enää tiedosta nykytilaansa. Jotkut muut sosiaalietuudet hoidetaan lain voimalla samoin kuin aina ennenkin. Päättelen, että kaikki valtion ja kuntien menot on otettava syyniin ja tarvittaessa muutettava lakeja. Nykyinen käytäntö on vinouttanut yhteiskunnalliset toiminnat ja ellei korjata vinouttavat lisää. Lue kirjoittamiatsni toisia esimerkkejä liian anteliaasta tuesta.

Varat on suunnattava pelkästä ihmisten elättämisestä sellaiseen toimintaan, joka  tukee uusien tuottavien työpaikkojen muodostamista. Palvelut ja muut toiminnat tervehtyvät kunhan kansakunnan ansainta nousee.

Jos joku populistisesti kertoo mitä menoja lisääviä toimia nyt täytyy tehdä, hän vie äänestäjiä harhaan. Samoin se, joka puhuu elvytyksestä entiseen malliin. Menot täytyy saada kuriin ja tuottava työ kunniaan. Vasta kun tämä savotta on toteutettu voidaan miettiä, mitä muuta voidaan tehdä.

Juha Kaunismaa   30.1.2015